Mieskuoro Laulun Ystävien 100 vuotta vuosi vuodelta.

Vuodet 1924–1933

 

Kuoron säännöt hyväksytään

Heti vuoden aluksi pidettiin tammikuussa Akatemiatalossa konsertti. Sitä seurasivat konserttimatkat Forssaan ja Loimaalle. Konserteissa houkuttimena oli tunnin tanssit. Keväällä oli kevätkonsertti ja laulettiin vappulaulut.

Hallinnollisella puolella Sosiaalihallitus hyväksyi kuoron säännöt muutamien muutosten jälkeen 3.2.1924. Ilmari Kalkkinen valittiin uudelleen taiteelliseksi johtajaksi syyskuussa pidetyn kokouksen päätöksellä.

Yhteistyötä naiskuoron kanssa

Ilmari Kalkkinen otti vastaan laulunjohtajan tehtävät. Kuoron miesvahvuus oli minimissään ja näytti siltä, ettei 20-vuotisjuhlaa saada aikaan. “Immu” teki rohkean ehdotuksen. Juhlakonsertissa osa lauluista lauletaan naislaulajien kanssa. Liki 70 naislaulajaa olikin laulamassa LY:läisten kanssa juhlapäivänä 28.2. Tapausta voidaan pitää ainutlaatuisena sen ajan mieskuorotoiminnassa.

Juhlittiin Hamburger Börsissä. Kuoro sai J. F. Korkelan lahjoittaman ja taiteilija K. Rautiaisen suunnitteleman lipun ja joukko Turun naisia muisti kuoroa huomattavalla rahalahjoituksella. Viljo Mikkola kutsuttiin kunniajäseneksi. Tehtiin konserttimatka Viipuriin, laulettiin Laitilassa ja järjestettiin juhla yhdessä paikallisten ruotsinkielisten kuorojen ja Turun Amatööriorkesterin kanssa säveltäjämestari Jean Sibeliuksen täyttäessä 60 vuotta.

Kotimaan matkailua ja vieraita

Vielä tämän vuoden huhtikuussa Ilmari Kalkkisen kannustamana LY konsertoi mies- ja sekakuorokokoonpanoin Palokunnantalossa. Kevyempää ohjelmistoa esitettiin kahvitanssiaisissa Turun Amatööriorkesterin kanssa.

Kuorovieraina kävivät virolainen ylioppilaskuoro, Karjalan Laulu ja Porin Suojeluskunnan Mieskuoro, joka kutsui LY:n vastavierailulle kotikaupunkiinsa. Marraskuussa tehtiin Poriin suuntautunut konserttimatka ja vielä toimintavuoden lopulla konsertoitiin Loimaalla.

Turun yliopiston vihkiäiset

Seuraavat kymmenen vuotta puhetta johti Aarne Honka. Keväällä pidettiin kaksi kevätkonserttia uusitulla ohjelmistolla. Vuoden kohokohtana oli Turun Yliopiston vihkiäiskantaatin esitys Tuomiokirkossa teoksen säveltäjän, hovikapellimestari Armas Järnefeltin johdolla. Tilaisuuteen osallistui 58 kuorolaista. Sama teos esitettiin Mikaelinkirkossa 10.12. Tauno Hannikaisen johdolla. Mieskuoro-osuudet johti Ilmari Kalkkinen.

Kuoro osallistui 13.4. Musiikkiliiton Turun osaston kymmenvuotiskonserttiin, jonka johti professori Robert Kajanus. 2.12. kuoron kokouksessa tehtiin päätös Suomen Mieskuoroliittoon liittymisestä. Erikoisuutena voidaan mainita, että kuoro sai kutsun Milanon kansainvälisiin laulukilpailuihin, mutta kuoro ei ollut vielä valmis osallistumaan niihin.

Toiminta vilkastuu

Toiminta oli vilkastunut ja matkoja suunnattiin kotikaupungin ulkopuolelle. Vuoden aikana pidettiin konsertit Turun lisäksi Tampereella, Vaasassa, Raumalla ja Mynämäessä.

Merkittävimmät omien konserttien ulkopuolella tapahtuneet esitykset olivat Väinö Pesolan ja Armas Järnefeltin sävellyskonsertit, joissa LY:llä oli oma osuutensa. Lisäksi jo totuttuun tapaan kuoro esiintyi erilaisissa isänmaallisissa juhlissa ja oman paikkakuntansa tapahtumissa.

Turun Lilja -juhlakantaatti

Kuoro kutsui kaksi vaikuttavaa musiikkihenkilöä kuoron kunniajäsenikseen. Tämän arvon saivat Väinö Pesola ja Heikki Klemetti.

Edellisen vuoden toiminta oli osittain uuvuttanut laulajat. Kuitenkin Helsingin haaste otettiin vastaan. Siellä LY piti onnistuneen konsertin. Kuoro sai kiittävän arvion Heikki Klemetiltä. Tämän lisäksi pidettiin neljä muuta konserttia sekä osallistuttiin Turun 700-vuotisjuhlallisuuksiin laulamalla juhlakantaatin Turun Lilja.

Vieraana kävi samanikäinen veljeskuoro Laulu-Miehet Helsingistä. Toimintakertomuksessa mainitaan, että ”taloudellisesti olemme köyhiä, mutta taidollisesti kasvaneet”. Kuoron oma lehti Ripuli sai ensijulkaisunsa.

Beethovenia

Toimintavuosi oli LY:n viidestoista ja kuoro halusi keskittyä juhlavuoteensa. Kuitenkin kuoro osallistui taloudellisista syistä tiukan keskustelun jälkeen Turun Lilja -juhlakantaatin esitykseen Mikaelinkirkossa.

Viisitoistavuotiskonsertti pidettiin ja arvostelut olivat erinomaiset. Lisäksi tehtiin konserttimatkat Loimaalle ja Alastarolle. Haastavinta oli osallistuminen Beethovenin yhdeksännen sinfonian esittämiseen marraskuussa Mikaelinkirkossa. Tietysti uusi vuosi ja vappu otettiin vastaan totutulla kaavalla. Tältä vuodelta on merkintä kuoron osallistumisesta isänmaalliseen juhlaan, jonka järjesti Akateeminen Karjala-Seura, AKS.

Immun taiteilijajuhlakonsertti

Kuoron toiminta mitataan usein pidettyjen konserttien perusteella. Vuoden aikana oli kuusi konserttia, joista kolme matkakonsertteja. Huhtikuussa pidetty konsertti Akatemiatalossa oli taiteellisen johtajan, Ilmari Kalkkisen, kymmenvuotisjuhlakonsertti, avustajana Turun kaupunginorkesteri. Lisäksi osa kuorolaisista osallistui Helsingissä Suomen yleisiin laulu- ja soittojuhliin. Toukokuussa vieraana oli Ylioppilaskunnan Laulajat, joka yhdessä muiden ylioppilaskuorojen kanssa piti konsertin.

LY oli laulamassa kunniajäsenensä, säveltäjä Viljo Mikkolan, 60-vuotis­juhlissa. Erikoisuutena voidaan mainita, että toisen kerran kuoron historiassa otettiin käyttöön sakkolistat. Kuoron aktiivisuus ei kuitenkaan parantunut. Viipurin matka sen sijaan aktivoi kuorolaiset, joka näkyi miesmäärän kasvuna.

Viipurin matka aktivoi laulajia

Taiteellinen johtaja Ilmari Kalkkinen joutui luopumaan tehtävästään Helsinkiin muuttamisen takia. Hänen aikanaan kuoro saavutti kunniaa ja mainetta.

Matkat ovat kuoroelämän suola. Näin voidaan sanoa myös onnistuneesta Viipurin konserttimatkasta, jossa isäntinä olivat paikalliset mieskuorot. Matkakulujen kattamiseksi esiinnyttiin vielä Salossa ja Turussa. Kuitenkin kassa näytti miinusta. Vuonna 1931 perustettu Reserviupseeriliitto jatkoi AKS:n perinnettä isänmaallisten juhlien järjestäjänä. LY lauloi tässä juhlassa ja myöhemmin vastaavissa tilaisuuksissa. 66 laulajaa oli vielä mukana, joskin aktiivisuus väheni.

Into hiipuu jälleen

Myös kuoroelämässä on ylä- ja alamäkiä. Vahvan taiteellisen johtajan lopetettua työnsä kuoro hiipui selvästi miesmäärältään ja toiminnaltaan. Rivistössä oli 56 laulajaa, joiden aktiivisuutta kuvattiin puolitehoiseksi. Tämä ei ollut helppoa aikaa hallinnolle eikä taiteelliselle johtajalle. Toimintakertomuksessa todetaan: ”Jos kuoron toiminta jatkuu tähän tapaan, niin ovat tulevaisuuden toiveet uuden toimintavuoden kynnyksellä hyvin murheelliset.”

Vuoden ainoa konsertti oli Immun johtama kevätkonsertti, joka jäi hänen lähtökonsertikseen. Uutena johtajana jatkoi Sulho Rantasalo, jonka johtamana kuoro teki vierailun Raumalle vanhan ohjelmistonsa turvin.